Yksityistiet ovat tieosakkaiden ja heidän kiinteistöjensä yksityisiä teitä – eli yksityisomaisuutta. Osakkaat maksavat tien kunnossapidosta ja hoidosta tiemaksuilla, eikä muilla ole oikeutta käyttää tietä kuin tilapäisesti.
Omistajia yksityisteillä on useimmiten muutamia tai kymmeniä. Jokamiehenoikeudet ovat normaalisti yksityisteillä voimassa, mutta poikkeuksista voidaan ilmoittaa liikennemerkeillä. Yksityisteitä kulkee myös runsaasti mökeille ja mökkiläisten osuus tienkäyttäjistä on merkittävä. Yksityisteiden varsilla on noin sijaitsee noin 190 000 kesämökkiä.
Yksityistien hoitokunta päättää tienhoidon asioista
Mökinomistajat voivat vaikuttaa yksityistien käyttöön ja hoitoon, jos he kuuluvat yksityistien hoitokuntaan. Osakkaat voivat perustaa tien hoitoon hallintoa ja tienpitoa varten yksityistien hoitokunnan. Yksityistien hoitokunta eli tiekunta on mahdollista perustaa, jos hoidettavaan tiehen kohdistuu osakkailla pysyvä tieoikeus. Tienhoidon asiat tulee käsitellä säännöllisesti tiekunnan kokouksissa. Tiekuntien toimintaa määrittelee yksityistielaki.
Tiekunnat päättävät tienpitoon liittyvistä asioista kokouksissa useimmiten enemmistöpäätöksillä. Yleensä hoitokunnalla on yksi varsinainen vuosikokous, jonka ohella järjestetään tarvittaessa ylimääräisiä kokouksia. Tiekunta voi myös päättää, ettei se kokoonnu vuosittain. Vuosikokousta vastaava kokous voidaan pitää minimissään joka neljäs vuosi.
Tiekunnassa on mahdollista sopia toimintaa määrittelevät säännöt ja ne ovat voimassa sitten, kun ne on merkitty kiinteistötietojärjestelmään – sama koskee itse tiehoitokuntaa, sillä sekin tulee ilmoittaa samaan järjestelmään. Yksityistien hoitoon perustettavat tiekunnat ja tiedot niiden perustamisesta, säännöistä ja yhteystiedoista ilmoitetaan Maanmittauslaitokselle.
Yksityistien hoitokunnat voivat saada tukea valtiolta teiden hoitoon. Kunnat tukevat myös yksityisteiden korjausta sekä ylläpitämistä. Tiekuntien hoitamien yksitysteiden valtionavustuksen myöntämisestä päättää se ELY-keskus, jonka toimialueella tie tai suurin osa siitä on. Traficom myöntää vuosittain valtionavustusta tiekuntien neuvontaan ja opastukseen, niitä tukevan materiaalin ja palveluiden tuottamiseen ja yksityisteitä koskevaan kehittämis-, suunnittelu- ja tutkimustyöhön. Yksityisteiden parantamisavustuksia voidaan tätä nykyä hakea sähköisesti aluehallinnon asiointipalvelussa.
Yksityistien tienhoitomaksut määräytyvät liikennetarpeiden mukaan
Yksityistien tiehoitomaksu on jaettu kunkin kiinteistön liikennetarpeen mukaan ja kaikkien osakkaiden kesken. Osuuksien hinta riippuu tieosakkaiden lukumäärästä, mutta myös yksityistien pituudesta. Tien käyttö ja kunnossapidon laajuus vaikuttavat nekin hintaan, mutta yksityistien tienhoitomaksu vuosittain ei yleensä ole suuri per osakas – hintahaitari alkaa muutamasta kymmenestä eurosta ja jatkuu aina satoihin euroihin.
Hoitokunnan kokouksessa osakkaat voivat päättää, että tiemaksuun on sisällytetty tieyksiköiden perusteella määrätyn tienhoitomaksun lisäksi jokaiselle osakkaalle tuleva tasasuuruinen perusmaksu. Se voi kattaa maksimissaan tiekunnan hallinnon välittömät kulut.
Jos tiekunnan ulkopuoliselle annetaan lupa käyttää tietä, voidaan tälle määrätä käyttömaksu, jos muuta ei ole sovittu. Käyttömaksu tulee olla kohtuullinen ja verrannollinen osakkaiden maksuihin vastaavanlaisesta tien käytöstä. Kunnossapidon lisääntymisen kustannukset voidaan ottaa maksussa huomioon. Jos mökillä on useita käyttäjiä – esimerkiksi perheen tai suvun jäseniä, voisi tällainen vaihtoehto olla omiaan. Tieosakkaillekin voidaan määrätä käyttömaksuja, jos he käyttävät tietä tilapäisesti huomattavasti poikkeavalla tavalla, joka on alunperin määritelty tieyksikköjä määrättäessä.
Yksityistielain mukaan talvikunnossapitoa ei tarvitse tehdä, jos yksityistie tai sen osa ei ole kenellekään osakkaalle välttämätön talviaikaan. Tämä tulee ottaa huomioon ympärivuotisen loma-asunnon käytössä.
Tie tulee muutenkin pitää nimenomaan tieosakkaiden liikennetarpeen edellyttämässä kunnossa niin, että tienhoito ei aiheuta osakkaille kohtuuttomia kustannuksia. Kunnossapidon taso määräytyy myös sen mukaan, ettei tiestä aiheudu ympäristölle tai ihmisille tarpeetonta haittaa tai häiriötä. Kunnossapidossa tärkeää on myös liikenneturvallisuuden huomiointi.
Omatekoiset mökkitien puomit ja yksityistien kyltit
Tiekunnat päättävät yksityistien pysyvästä kyltistä eli liikennemerkistä. Kylttiä ei voi pystyttää kuitenkaan ilman kunnan lupaa. Liikennemerkin voi tehdä myös itse, mutta on helpompaa ja usein halvempaakin tilata se valmiina. Näin myös voi varmistua, että liikennemerkki on lainmukainen. Kyltin tulee nimittäin täyttää tieliikenneasetuksen määräykset, joissa on määritelty esimerkiksi kyltin koko sekä sen heijastavuus.
Mökkitiellä oleva omatekoinen yksityistien kyltti on yhtä tyhjän kanssa, jos se ei täytä vaatimuksia. Ihmisten ei tarvitse tällöin noudattaa sitä, vaikka siinä kiellettäisiin esimerkiksi ajaminen tiellä. Omatekoisilla liikennemerkeillä ei ole myöskään sakotusoikeutta.
Kyltin tai liikennemerkin pystyttämiseen tarvitaan aina kunnan lupa. Liikennemerkkiä ei saada silloin, jos tienpitäjä saa avustusta valtiolta tai kunnalta. Avustuksen myötä yksityistiestä tulee ikään kuin yleinen tie. Tien käyttöä voidaan rajoittaa, jos muusta liikenteestä muodostuu riski tien liikenneturvallisuudelle. Myös muut huomattavat haitat otetaan huomioon. Tien käyttö ulkopuolisilta voidaan kunnan suostumuksella myös kieltää, jos syyt ovat tarpeeksi painavia. Tästä päästäänkin kysymykseen: saako mökkitietä sulkea puomilla?
Mökkitien saa sulkea puomilla, jos tiehen ei saada avustusta julkiselta taholta. Kunnan suostumus kuitenkin puomin pystyttämiseen vaaditaan, sillä puomi toimii lain mukaan liikenteen ohjauslaitteena. Puomi tai vastaava vaatii seurakseen myös liikennemerkin. Jos puomin pystyttää mökkitielle ilman lupaa, tulevat sen mahdollisesti aiheuttamat seuraukset yksityistien omistajan vastuulle – myös silloin, jos ulkopuolinen törmää luvatta pystytettyyn puomiin.
Ulkopuolisten oikeudet yksityistiellä
Jos yksityistien käyttöä rajoitetaan, se koskee yleensä moottoriajoneuvoliikennettä sekä hevosajoneuvoliikennettä. Sen sijaan rajoituksen ulkopuolelle jäävät kävely, pyöräily ja hiihto. Ratsastuksen osalta rajoitukset riippuvat siitä, koituuko siitä huomattavasti lisää kustannuksia tienpitoon. Ristiriitoja voi tulla kuitenkin silloin, jos tie kulkee erityisen lähellä omistajan taloa.
Koiran ulkoiluttaminen on myös laillista yksityistiellä, mutta koiraa ei saa päästää irti ilman maanomistajan tai yksityistien omistajan lupaa. Jos koira aiheuttaa vahinkoa, joutuu koiran omistaja korvaamaan ne.
Yksityisteillä on käytössä jokamiehenoikeudet. Ulkopuoliset eivät näin ollen tarvitse lupaa tien käyttöön. (Yksityistielaki (560/2018) 28 §)
Yksityistien näkemäalueet ja suoja-alueet
Yksityistielain mukaan yksityistiehen voi liittyä myös niin sanottuja näkemäalueita ja suoja-alueita, jotka voidaan määrittää silloin jos ne ovat liikenneturvallisuuden kannalta tärkeitä. Tällöin tulee varmistua ettei kiinteistölle aiheudu huomattavaa haittaa. Näkemä-alue voidaan määrätä yksityistien liittyessä esimerkiksi toiseen yksityistiehen tai maantiehen. Suoja-alue voidaan määrätä, jos se ulottuu maksimissaan 12 metrin etäisyydelle ajoradan keski-linjasta.
Tiekunnat voivat poistaa näkemä- tai suoja-alueelta näkemää haittaavaa kasvillisuutta piha-alueiden ulkopuolelta. Liikenneturvallisuuden parantamisen vuoksi erillisluvan voi saada tiealueen ulkopuolella sijaitsevalle rakennukselle tai rakennelmalle, joka ei ole asuinkäytössä. Myös jokin muu kuin luonnontilainen kasvillisuus voidaan erillisellä luvalla poistaa näiltä alueilta.
Liikenneturvallisuuden nojalla on mahdollista myös määrätä rakentamisrajoitus, jolloin uusien rakennuksien rakentaminen näkemä- tai suoja-alueelle voidaan kieltää.
